Möö ja Pöö.

Dentist by mym at Flickr.com.

Ja taas. Hampaissa reikiä.

Islanti ei ole ainoastaan unelmamaa. Epäkohtia löytyy nopeasti, esimerkiksi julkisen liikenteen kalliit hinnat ja olemattomat reittivalikoimat (mies kävi edellisessä työpaikassa autolla, koska julkisen eli bussin käyttäminen ei ole mielekästä jos matka-aika samalla tuplautuu), mekastavat lapset (jos luulit suomalaislapsia kovaäänisiksi et ole koskaan joutunut istumaan islantilaisen päiväkotiryhmän keskellä bussissa), terveyskeskuksen ajanvarauksen englanninkielen osaamattomuus (toivottavasti osaat siis varata ajan islanniksi) ja julkisen hammashuollon puuttuminen. Yksityinen on kallis paukku, varsinkin jos on niin epäonninen että reikiä on monta ja hoidot suoritettava useammalla käyntikerralla. Hammaslääkärikammoisena mieluusti en tietenkään menisi sitä ensimmäistäkään kertaa, mutta luulen tilanteen sillä ei-ainakaan-paranevan.

Onni onnettomuudessa on Trausti eli hammaslääkäri, jolla olen tähän mennessä käynyt. Trausti on mukava ja leppoisa setä, jututtaa potilasta silloin kun tämän suu EI ole täynnä kaikenmaailman vempeleitä ja osaa todella satunnaisia sanoja suomea paksulla islantilaisaksentilla. Tämä on yllättävän rauhoittavaa - kammostani katkeaa pahin terä kun hammaslääkäri ilmoittaa suussa olevan "reikjia". Minun logiikallani karies on paljon vakavampi ja vahingollisempi terveydentila kuin reikja, joten reikjien paikkaaminen ei siis ole myöskään yhtä kamala toimenpide.

Puudutus oli tehokas - kuva 2 tuntia käynnin jälkeen. :D

Ensitapaamisemme oli melko ikimuistoinen, minulle ainakin. Snorri oli suositellut Traustia, joten varasin ajan ja tuolissa istuessani ensitöikseni yritin soperrella varovaista tunnustusta hammaslääkärikammostani. Trausti nyökkäili hetken ja vastasi sitten: "Uhksi kaksi kolle nilja. I've never been to Finland, only Norway." Minusta tuli vakiasiakas.

Eilen saatiin paikattua vasen puoli, oikea odottaa ensi maanantaihin. Se onkin kiva pikku lisä kilpailujännitykseen: olen nyt toista kuukautta valmistautunut käsinkirjailemalla hervottomia määriä kangasta ja tänäänkin on samaa luvassa, mutta enemmän itse hippaloista sitten kisapaikalta myöhemin! Siihen mennessä yritän saada purukaluston huollettua niin kehtaa sitten hymyilläkin.