Tulivuorielämää.

Kuva: Bjarki Sigursveinsson. Eyjafjallajökull.

Millaista on elää saarella, joka tytisee jatkuvasti ja jolla tulivuorenpurkaukset ovat tavanomaisia? No aika jännäähän se suomalaiselle on, minusta kun jo pelkät vuoret sinälläänkin ovat jänniä niin sitä jännän määrää mikä siitä seuraa kun niistä alkaa tulla tulta.... jännää.

Mies seuraa vouhotustani hieman hämmentyneenä, mutta ei se mitään. Jos minä hermoilen täällä niin ulkomailla ollaankin jo kakkahalvauksen rajoilla, koska Eyjafjallajökullin purkaus on kaikilla vielä tuoreena muistissa. Tällä kertaa tiesin Iltapulujen tarttuneen aiheeseen kun e-mailiin ja puhelimeen alkoi tulla huolestuneita viestejä: kai olet turvassa? Evakuoidaanko teidät?

Omia ottamiani kuvia parin vuoden takaisesta Grímsvatnin purkauksesta. Tuhkapilvi leviämässä Hveragerð-nimisen kaupungin ylle.

No ei onneksi tarvitse. Islanti on loppujen lopuksi aika suuri saareksi ja se kaikkein tulivuorisin alue sijaitsee keskellä ei-niin-mitään. Jos posahtava vuori ei sijaitse jään alla ainoa seuraus siitä meille on hienot uutiskuvat ja ulkomaisten lentoyhtiöiden hilpeä ylireagointi aiheeseen, jos taas on tullakseen tuhkaa niin käy seuraavasti:

- Lampaat ja hevoset ym. elikot on tuotava suojaan, koska tuhka on myrkyllistä jos sitä syö.
- Teitä suljetaan jos on oletettavissa että jäätikön alta hulahtaa jökullhlaup eli jäätikkötulva (niiden kanssa ei ole pelleilemistä, mutta nekin tapahtuvat yleensä asumattomilla alueilla).
- Reykjavíkiläiset toivovat ettei tuuli puhaltaisi pilveä tänne. Puhaltaa kuitenkin.
- Autoja ja rakennuksia pestään kiivaasti mutta autoja varsinkin. Tuhka on usein hapanta joten se ruostuttaa alta aikayksikön, ja tietysti se on myös teräväsärmäistä eli ei kannata hangata sitä tuulilasia. Vettä kuluu roimasti mutta sitä onneksi riittää.

Vík-niminen kaupunki samaisen purkauksen tuhkapilvessä.

Toisinaan purkauksia pääsee jopa katsomaan läheltä, vaikka nykyään se onkin harvinaisempaa. Eräs paikallinen blogisti muisteli kaiholla kultaista 70-lukua jolloin mitään bännejä millekään vaara-alueelle ei ollut vaan ihan vapaasti sai käydä itsensä tappamassa jos siltä tuntui. Hänen ystävänsä Lúdvík kuulemma huvitti kavereitaan hipsimällä Heklan kuuman laavan yli pelkät tohvelit jaloissa ja bikinin alaosa päällä.

Pestävä se on hemmetti.

Tämänhetkinen tulivuori ei kuitenkaan ole sellainen bikinihiippailtava Hekla, vaan sijaitsee jäätikkötulvatasangolla. Uhkana on myös edelleen Bárðarbunga, jos se purkautuu jään alla niin sitten saadaan varmasti sitä tuhkaa ja tulvia. Tiet alueelle ovat poikki jo toista viikkoa eikä sinne ole mitään asiaa ilman poliisin lupaa, varsinkaan turisteilla. Míla tuottaa kuitenkin uteliaille nähtävää suorana lähetyksenä jos purkauksen tahtoo nähdä.

Yhden päivän tuhkat.

Tulivuoriterveisin!