Mistä tietää ajoittaneensa kauppareissun hyvin? Siitä että päähän sataa vain kerran koko matkan aikana.
Kauppa itsessään ei edes ole kovin kaukana, sellaisessa kymmenessä viiva viidessätoista minuutissa sinne hyvin hilpaisee, mutta ongelmana on sateen luonne. Islantilainen sää yleensäkin on vaihtelevaa, mutta syksysateissa se vain korostuu: hana auki, kiinni, auki, kiinni, ovella saa olla tarkkana kärkkymässä kun yksi kuuro tuntuisi olevan ohi että pääsee edes alkumatkan kaupalle kuivana. Sadetakki olis pop, kumpparit on ehdoton syys-talvi kauden varuste. Sontsasta ei ole pahankaan hyötyä, koska...
...sade tulee vaakatasossa kuitenkin; Reykjavíkin sade on kuuluisa siitä että se saattaa käydä päälle kulmankin takaa. Jos olet ihmetellyt miksi islantilaiset kulkevat naama maata kohden niin pian se syy sinullekin selviää. Paikallisella kaveriltani kuulin osuvan vertauskohdan, Reyjavíkin syyssateessa kulkeminen on kuin kävelisi autopesun läpi.
Ja tämä ei muuten ole edes myrsky vielä. Oikeassa myrskyssä jäisin suosiolla kotiin laittamaan vaikka pannarin ruoan sijasta. Sellaiseen ei tee mieli kävelemään jollei ole ihan ehdottoman pakko, kuten esmes yliopistolle oli vääntäydyttävä oli ilma mikä hyvänsä. Muistan ekana vuonna kerran tarvinneeni apua päärakennuksen edessä olevan aukion ylittämiseen, kun omalla massalla ei tuulta päin kerta kaikkiaan ollut saumaa. Onneksi paikalle sattui suurikokoinen islantilainen, jonka kanssa käsikynkkää pääsimme luentorakennukseen ja kahvikuppien äärelle.
Nyt siellä sitten vaihteeksi paistaa aurinko. Mistä vetoa kuinka kauan (täytyy kohta mennä bussille)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti