Äiti sanoi että olisi hyvä kertoilla miten täällä Islannissa kannattaa matkustaa, ja eihän siihen voi vastata muuta kuin että heti ja mieluusti! Aloitetaan vaikka telttailusta, iiseimmästä päästä eli näin matkustat Islannissa, jos olet aivan nuubi eikä kukaan kavereistakaan ole kauhean kokenut.
Neuvo nro 1: älä haukkaa isompaa palaa kuin jne. Mieti ensin, mitä olisi kiva käydä katsomassa ja suunnittele reitti sen mukaan. Kandee myös ehdottomasti varata enemmän aikaa kuin luulet tarvitsevasi, koska jo pelkän ykköstien varrelta löytyy vaikka mitä yllättävää ja pysähtymisen arvoista, eikä ole kiva missata paikkoja liian tiukan aikataulun vuoksi.
Tämän postauksen kuvat on otettu Snæfellsnesistä, yhdestä lempparipaikastani koko Islannissa. Snæfellsnes on kartassa hieman pääkaupungin yläpuolella sojottava niemimaa jonka kärjessä on Islannin kaunein jäätikkö, Snæfellsjökull (= Lumivuorijäätikkö). Mutta on siellä paljon muutakin nähtävää.
Neuvo 2: kerro jollekulle minne aiot mennä ja milloin aiot palata. Islanti voi olla vaarallinen ja monestakin syystä, joten jos et ole palannut sovittuun aikaan voidaan perääsi lähettää apua.
Tänä vuonna turisteja on saattanut pulaan mm. sää - se on helppo ylenkatsoa jos ei ole nähnyt kuinka tuuli repii asfaltin irti tiestä jokusen kilometrin matkalta - yllättävät tilanteet + kokematon kuski -yhdistelmä, jonka seurauksena kokonainen matkailuauto rullasi kuperkeikkaa tieltä alas ja mereen (onneksi matkustajat kuitenkin selvisivät naarmuilla), sekä oma tyhmyys. Vai mitä sanoisitte miehestä, joka ajoi jäätiköllä pienellä henkilöautolla vaimo ja kolme lasta kyydissään? Vihje: jäätiköllä ei ajeta ilman jäätikkökelpoista jeeppiä. Entäs perhe, joka usutti 10-v. poikansa hyppäämään Þingvellirissä olevaan jääkylmään jokeen ja, tilanteen vaarallisuutta tajuamatta, naureskeli kylmäshokkiin joutuneelle lapselle auttamatta tätä kun tämä yritti kiivetä pois vedestä ja jumittui pienelle kallionkielekkeelle?
Neuvo 3: ota ensin selvää ennen kuin teet. Turisteja kuolee Islannissa silloin tällöin ja lähes aina omaa tietämättömyyttään/tyhmyyttään.
Neuvo 4: älä roskaa äläkä revi kasveja tai ota kiviä mukaasi, varsinkaan Snæfellsnesin kärjessä, joka on luonnonsuojelualue.
Neuvo 5: ota paremmat kengät kuin kuvassa oleva tampio! :D Nähtävyyksiin ei läheskään aina vie kunnollisia teitä tai edes huollettuja polkuja, joten varaudu patikointiin, vuorikiipeilyyn, joissa kahlailuun ym. Ota myös huomioon että sää vaihtelee hurjasti, mutta on yleensä aina kylmä.
Paras ratkaisu - islantilainen villapaita! En yleensä usuta ostamaan turistiroinaa, mutta nämä villikset ovat ihan oikeasti kannattava valinta. Lämpimämpiä villapaitoja ei liene olemassakaan: paita kun huopuu nopeasti sellaiseksi panssariksi ettei läpi pääse vesi eikä paljoa tuultakaan. Muutoin suosittelen kerrospukeutumista telttailun vaikeusasteen mukaan. Tämän reissun vaikeustaso oli muuten sitten laatua aapinen, eli Snæfellsnesin kiertämiseen ei tarvita taitoa eikä kokemusta.
Neuvo 6 tosin - nähtävyyksillä on harvoin suojakaiteita tai vartijoita vaikka oltaisiin kuinka korkealla, putoamis- tai palovaarassa. Lapsia on hyvä pitää tiukasti silmällä!
Kuvassa Snæfell ja pilvipeitto.
Auton vuokraaminen on tällaiselle reissulle erinomainen idea, eikä rasita kukkaroa ylenpalttisesti. Snæfellsnesin kiertää kahdessa päivässä laiskalla vauhdilla.
Yöpyminen leirintäalueilla on halpaa ja helppoa. Ensin käydään maksamassa yöpyminen - veloitus yleensä pääluvun mukaan - ja sitten etsitään autolle ja teltalle sovelias sija. Tämä kuva on Stykkishólmurista, kaupunki on iisin kävelymatkan päässä ja sen valttina on tarjota erinomaista, tuoretta kalaa ja äyriäisiä, annokset ovat aika isoja.
Viimeksi muuten kun yövyimme täällä kävi niin, että saavuimme sulkemisajan jälkeen ja toimisto oli kiinni. Islannissa on kuitenkin aika rento asenne ongelmanratkaisuun, joten yövyimme silti ja maksoimme aamulla kun toimisto avattiin uudestaan. Kassaneiti vain kohautteli olkiaan - sattuuhan sitä.
Neuvo 7: aja hitaasti ja tarkkaile tien sivua. Sieltä löytyy vaikka mitä, kuten esim. Fjöruhúsið/Fjörukaffi, pieni idyllisellä paikalla sijaitseva kahvila -
- jossa ruoka on aivan ta-jut-to-man hyvää!!! Minulla taitaa olla menossa kalakeitto kahvin ja vohvelin kera, miehelle maistui voileipä talon tapaan. Leipäkin on paikan päällä itse leivottua. Hauskana yksityiskohtana astiasto on täydellisen eriparia... :D
Pöydällä olevassa pullossa ei ole kaljaa vaan makeaa mallasmaista virvoitusjuomaa, elkää vaan vahingossa ostako kaljana! Islannissa alkoholia saa vain paikallisesta pitkäripaisesta, jonka nimi on Vinbúðin. Ja kuskille ei sitä yhtäkään olutta, neuvo 8: Islannissa on nollatoleranssi yhdistelmälle alkoholi + ajaminen. Eli jos otat kaljankaan et aja.
Vaikeusasteita voi lisätä tarpeen mukaan. Snæfellsnesissä voi esim. patikoida vuoren yli (huipulla on yöpymismaja) tai kiivetä tätä halkeamaa myöten erään toisen vuoren huipulle! Paikan nimi on Rauðfeldsgjá.
Varpaat saattavat kastua ylösmenomatkalla, sieltä nimittäin tulee alas pieni mutta kylmä ja vuolas joki.
Illanviettoa teltassa, tässä tulossa upouusi villis.
Leirintäalueilla on usein tarjolla vessat, pesupisteitä, sähköä ja suihkut, onpa joissakin pyykinpesumahdollisuudetkin. Koska kuuma vesi on Islannissa halpaa kuin saippua on todennäköistä että jos suihkut on niin niistä saa päättymättömän määrän lämmintä vettä! Pienistä kaupungeista löytyy usein myös uimahalleja, joissa allasvesi on miltei uuvuttavan lämmintä. Toisinaan turistit valittavat hallien tiukkoja hygieniavaatimuksia ja niiden pesupakkosääntöä, varsinkin sitä että ensin on käytävä aivan nakuna suihkussa ennen kuin saa laittaa uikkarin päälle ja mennä altaisiin, mutta suomalaiselle ei aiheutune tästä suurempia sydämentykytyksiä.
Snorrin koura, kaksi kaljaa ja nopeasti improvisoitu tapa saada tölkit pysymään pystyssä, maa kun leirintäalueillakin tuppaa olemaan aika kuoppaista.
Eli seuraavan kerran kun käy mielessä vierailla Islannissa muttei ihan ole ideaa siitä miten siellä olisi parasta toimia niin suosittelen lämpimästi automatkailua yötelttailuin! Sellainen pieni loppukaneetti, että kesä on tähän ainoa sovelias vuodenaika. Islannissa on muutoin liian kylmää ja märkää, eivätkä leirintäalueet ole edes auki ennen touko/kesäkuuta.
Nähtäisiinkö jo ensi kesänä? :)
