Ihana islantilainen villapaita.

Ensimmäinen neulomani islantilaisvillapaita, nimi taisi olla Keðja.

Kun nyt tuli edellisessä postauksessa mainittua islantilaiset villikset niin onhan niille saatava ihan oma lukunsa. Multa ei nimittäin ihan heti lopu ylistyssanat kun näistä puhutaan!

Islantilainen villapaita, varsinkin islantilaisesta Alafoss tai Létt Lopista neulottuna, kestää lähes sään kuin sään. Testattua on tullut ettei kaatosade pääse läpi tukevammasta eli tuosta Alafossista ainakaan tunnin aikana, tuultakin se pitää. Muut villapaitani eivät pärjää säävertailussa alkuunkaan.

Miehelle tekemäni Space Invaders villatakki, jota varastelen omaan käyttööni ahkerasti.

Islannissa villapaidat ovat palanneet suosioon. Pitkään ne olivat vanhanaikainen, auttamattoman epämuodikas ja maajussimainen vaatekappale, kunnes jokunen vuosi sitten ne tekivät jättiryntäyksen takaisin Reykjavíkin hipsterikaappeihin.

Eivätkä paikalliset myöskään tyytyneet vain tekemään vanhojen mallien mukaisia villapaitoja - ei. Mallista on varioitu mekkoja, hihattomia ja hartiahuiveja/kaulureita/hartianlämmittimiä, ja koristekuvioista löytyy vaikka mitä.

Lunnimekko perinteisin napein, oma suunnittelema ja neuloma. On lämmin!

Parasta on kuitenkin se, että islantilaisvillapaita on helppo tehdä itsekin ja ilmaisia malleja löytyy vaikka kuinka. Ravelrystä löytyvät esim. seuraavat:

Värikäs Afmæli eli Syntymäpäivä.

Suloinen Rosa eli Ruusu, perheen pienimmille.

Myöskin lapsille - Mörgæsir eli Pingviinit. Aivan ihana!

Hauska Hestapeysa eli Heppavillis!

Villapaita/takki revontulimaisin kuvioin.

Elegantti Glaður grafa.

Vinkeä Retro!

Tämäkin villapaita on tehty perinteisen islantilaisvillapaidan mallilla. Siitä ei ollut alunperin aikeissa tulla ihan näin pitkä... kerronpas nyt opettavaisen tarinan.

Sain eräänä päivänä idean kuplavilliksestä, ja aloin innosta soikeana hommiin. Intoa riitti kainaloihin asti ja sitten koko rojekti unohtui koriin noin vuodeksi. Otin sen sitten kerran ohimennen mukaani, kun suunnitelmissa oli illanviettoa kavereiden kesken hyvän ruoan ja juoman ääressä.

Noh, ruoka ja varsinkin juoma maistui. Pienessä oluessa sitten rupesin tuumailemaan mihin kohtaan oltiin villapaidassa jääty, oliko se muka aivan varmasti tarpeeksi pitkä... nooo, tuumin, teen ihan vain pari raitaa lisää varmuuden vuoksi. Harmi vain en siinä vaiheessa hoksannut, että jos raita on 8cm leveä niin "pari lisää" on aika pitkästi neulottu. Neljä niitä uusia raitoja sinä iltana sitten syntyi, koska olen ilmeisesti pahuksen nopea humalaneuloja.

Aamulla paljastui kauhea erhe, mutta huonolle luonnolleni ominaisesti itselle tarkoitettua neuletta ei hemmetti pureta, virheet vain kärsitään. Tuli sitten hieman pidemmänpuoleinen villapaita (en valita, koska se on oikeastaan hauskempikin näin)! :D