Pili pili pom perkele.

Mistä tietää ajoittaneensa kauppareissun hyvin? Siitä että päähän sataa vain kerran koko matkan aikana.

Kauppa itsessään ei edes ole kovin kaukana, sellaisessa kymmenessä viiva viidessätoista minuutissa sinne hyvin hilpaisee, mutta ongelmana on sateen luonne. Islantilainen sää yleensäkin on vaihtelevaa, mutta syksysateissa se vain korostuu: hana auki, kiinni, auki, kiinni, ovella saa olla tarkkana kärkkymässä kun yksi kuuro tuntuisi olevan ohi että pääsee edes alkumatkan kaupalle kuivana. Sadetakki olis pop, kumpparit on ehdoton syys-talvi kauden varuste. Sontsasta ei ole pahankaan hyötyä, koska...

...sade tulee vaakatasossa kuitenkin; Reykjavíkin sade on kuuluisa siitä että se saattaa käydä päälle kulmankin takaa. Jos olet ihmetellyt miksi islantilaiset kulkevat naama maata kohden niin pian se syy sinullekin selviää. Paikallisella kaveriltani kuulin osuvan vertauskohdan, Reyjavíkin syyssateessa kulkeminen on kuin kävelisi autopesun läpi.

Ja tämä ei muuten ole edes myrsky vielä. Oikeassa myrskyssä jäisin suosiolla kotiin laittamaan vaikka pannarin ruoan sijasta. Sellaiseen ei tee mieli kävelemään jollei ole ihan ehdottoman pakko, kuten esmes yliopistolle oli vääntäydyttävä oli ilma mikä hyvänsä. Muistan ekana vuonna kerran tarvinneeni apua päärakennuksen edessä olevan aukion ylittämiseen, kun omalla massalla ei tuulta päin kerta kaikkiaan ollut saumaa. Onneksi paikalle sattui suurikokoinen islantilainen, jonka kanssa käsikynkkää pääsimme luentorakennukseen ja kahvikuppien äärelle.

Nyt siellä sitten vaihteeksi paistaa aurinko. Mistä vetoa kuinka kauan (täytyy kohta mennä bussille)?

Mitä et AINAKAAN luulisi löytäväsi Islannista.

Kuva jokusen vuoden takaa - Hagkaup (paikallinen tavarataloketju) ja sen miestenvaateosasto osaa yllättää...

Ihana islantilainen villapaita.

Ensimmäinen neulomani islantilaisvillapaita, nimi taisi olla Keðja.

Kun nyt tuli edellisessä postauksessa mainittua islantilaiset villikset niin onhan niille saatava ihan oma lukunsa. Multa ei nimittäin ihan heti lopu ylistyssanat kun näistä puhutaan!

Islantilainen villapaita, varsinkin islantilaisesta Alafoss tai Létt Lopista neulottuna, kestää lähes sään kuin sään. Testattua on tullut ettei kaatosade pääse läpi tukevammasta eli tuosta Alafossista ainakaan tunnin aikana, tuultakin se pitää. Muut villapaitani eivät pärjää säävertailussa alkuunkaan.

Miehelle tekemäni Space Invaders villatakki, jota varastelen omaan käyttööni ahkerasti.

Islannissa villapaidat ovat palanneet suosioon. Pitkään ne olivat vanhanaikainen, auttamattoman epämuodikas ja maajussimainen vaatekappale, kunnes jokunen vuosi sitten ne tekivät jättiryntäyksen takaisin Reykjavíkin hipsterikaappeihin.

Eivätkä paikalliset myöskään tyytyneet vain tekemään vanhojen mallien mukaisia villapaitoja - ei. Mallista on varioitu mekkoja, hihattomia ja hartiahuiveja/kaulureita/hartianlämmittimiä, ja koristekuvioista löytyy vaikka mitä.

Lunnimekko perinteisin napein, oma suunnittelema ja neuloma. On lämmin!

Parasta on kuitenkin se, että islantilaisvillapaita on helppo tehdä itsekin ja ilmaisia malleja löytyy vaikka kuinka. Ravelrystä löytyvät esim. seuraavat:

Värikäs Afmæli eli Syntymäpäivä.

Suloinen Rosa eli Ruusu, perheen pienimmille.

Myöskin lapsille - Mörgæsir eli Pingviinit. Aivan ihana!

Hauska Hestapeysa eli Heppavillis!

Villapaita/takki revontulimaisin kuvioin.

Elegantti Glaður grafa.

Vinkeä Retro!

Tämäkin villapaita on tehty perinteisen islantilaisvillapaidan mallilla. Siitä ei ollut alunperin aikeissa tulla ihan näin pitkä... kerronpas nyt opettavaisen tarinan.

Sain eräänä päivänä idean kuplavilliksestä, ja aloin innosta soikeana hommiin. Intoa riitti kainaloihin asti ja sitten koko rojekti unohtui koriin noin vuodeksi. Otin sen sitten kerran ohimennen mukaani, kun suunnitelmissa oli illanviettoa kavereiden kesken hyvän ruoan ja juoman ääressä.

Noh, ruoka ja varsinkin juoma maistui. Pienessä oluessa sitten rupesin tuumailemaan mihin kohtaan oltiin villapaidassa jääty, oliko se muka aivan varmasti tarpeeksi pitkä... nooo, tuumin, teen ihan vain pari raitaa lisää varmuuden vuoksi. Harmi vain en siinä vaiheessa hoksannut, että jos raita on 8cm leveä niin "pari lisää" on aika pitkästi neulottu. Neljä niitä uusia raitoja sinä iltana sitten syntyi, koska olen ilmeisesti pahuksen nopea humalaneuloja.

Aamulla paljastui kauhea erhe, mutta huonolle luonnolleni ominaisesti itselle tarkoitettua neuletta ei hemmetti pureta, virheet vain kärsitään. Tuli sitten hieman pidemmänpuoleinen villapaita (en valita, koska se on oikeastaan hauskempikin näin)! :D 

Vinkkejä Islanninmatkaajalle.

Äiti sanoi että olisi hyvä kertoilla miten täällä Islannissa kannattaa matkustaa, ja eihän siihen voi vastata muuta kuin että heti ja mieluusti! Aloitetaan vaikka telttailusta, iiseimmästä päästä eli näin matkustat Islannissa, jos olet aivan nuubi eikä kukaan kavereistakaan ole kauhean kokenut.

Neuvo nro 1: älä haukkaa isompaa palaa kuin jne. Mieti ensin, mitä olisi kiva käydä katsomassa ja suunnittele reitti sen mukaan. Kandee myös ehdottomasti varata enemmän aikaa kuin luulet tarvitsevasi, koska jo pelkän ykköstien varrelta löytyy vaikka mitä yllättävää ja pysähtymisen arvoista, eikä ole kiva missata paikkoja liian tiukan aikataulun vuoksi.

Tämän postauksen kuvat on otettu Snæfellsnesistä, yhdestä lempparipaikastani koko Islannissa. Snæfellsnes on kartassa hieman pääkaupungin yläpuolella sojottava niemimaa jonka kärjessä on Islannin kaunein jäätikkö, Snæfellsjökull (= Lumivuorijäätikkö). Mutta on siellä paljon muutakin nähtävää.

Neuvo 2: kerro jollekulle minne aiot mennä ja milloin aiot palata. Islanti voi olla vaarallinen ja monestakin syystä, joten jos et ole palannut sovittuun aikaan voidaan perääsi lähettää apua.

Tänä vuonna turisteja on saattanut pulaan mm. sää - se on helppo ylenkatsoa jos ei ole nähnyt kuinka tuuli repii asfaltin irti tiestä jokusen kilometrin matkalta - yllättävät tilanteet + kokematon kuski -yhdistelmä, jonka seurauksena kokonainen matkailuauto rullasi kuperkeikkaa tieltä alas ja mereen (onneksi matkustajat kuitenkin selvisivät naarmuilla), sekä oma tyhmyys. Vai mitä sanoisitte miehestä, joka ajoi jäätiköllä pienellä henkilöautolla vaimo ja kolme lasta kyydissään? Vihje: jäätiköllä ei ajeta ilman jäätikkökelpoista jeeppiä. Entäs perhe, joka usutti 10-v. poikansa hyppäämään Þingvellirissä olevaan jääkylmään jokeen ja, tilanteen vaarallisuutta tajuamatta, naureskeli kylmäshokkiin joutuneelle lapselle auttamatta tätä kun tämä yritti kiivetä pois vedestä ja jumittui pienelle kallionkielekkeelle?

Neuvo 3: ota ensin selvää ennen kuin teet. Turisteja kuolee Islannissa silloin tällöin ja lähes aina omaa tietämättömyyttään/tyhmyyttään.

Neuvo 4: älä roskaa äläkä revi kasveja tai ota kiviä mukaasi, varsinkaan Snæfellsnesin kärjessä, joka on luonnonsuojelualue.

Neuvo 5: ota paremmat kengät kuin kuvassa oleva tampio! :D Nähtävyyksiin ei läheskään aina vie kunnollisia teitä tai edes huollettuja polkuja, joten varaudu patikointiin, vuorikiipeilyyn, joissa kahlailuun ym. Ota myös huomioon että sää vaihtelee hurjasti, mutta on yleensä aina kylmä.

Paras ratkaisu - islantilainen villapaita! En yleensä usuta ostamaan turistiroinaa, mutta nämä villikset ovat ihan oikeasti kannattava valinta. Lämpimämpiä villapaitoja ei liene olemassakaan: paita kun huopuu nopeasti sellaiseksi panssariksi ettei läpi pääse vesi eikä paljoa tuultakaan. Muutoin suosittelen kerrospukeutumista telttailun vaikeusasteen mukaan. Tämän reissun vaikeustaso oli muuten sitten laatua aapinen, eli Snæfellsnesin kiertämiseen ei tarvita taitoa eikä kokemusta.

Neuvo 6 tosin - nähtävyyksillä on harvoin suojakaiteita tai vartijoita vaikka oltaisiin kuinka korkealla, putoamis- tai palovaarassa. Lapsia on hyvä pitää tiukasti silmällä!

Kuvassa Snæfell ja pilvipeitto.

Auton vuokraaminen on tällaiselle reissulle erinomainen idea, eikä rasita kukkaroa ylenpalttisesti. Snæfellsnesin kiertää kahdessa päivässä laiskalla vauhdilla.

Yöpyminen leirintäalueilla on halpaa ja helppoa. Ensin käydään maksamassa yöpyminen - veloitus yleensä pääluvun mukaan - ja sitten etsitään autolle ja teltalle sovelias sija. Tämä kuva on Stykkishólmurista, kaupunki on iisin kävelymatkan päässä ja sen valttina on tarjota erinomaista, tuoretta kalaa ja äyriäisiä, annokset ovat aika isoja.

Viimeksi muuten kun yövyimme täällä kävi niin, että saavuimme sulkemisajan jälkeen ja toimisto oli kiinni. Islannissa on kuitenkin aika rento asenne ongelmanratkaisuun, joten yövyimme silti ja maksoimme aamulla kun toimisto avattiin uudestaan. Kassaneiti vain kohautteli olkiaan - sattuuhan sitä.

Neuvo 7: aja hitaasti ja tarkkaile tien sivua. Sieltä löytyy vaikka mitä, kuten esim. Fjöruhúsið/Fjörukaffi, pieni idyllisellä paikalla sijaitseva kahvila -

- jossa ruoka on aivan ta-jut-to-man hyvää!!! Minulla taitaa olla menossa kalakeitto kahvin ja vohvelin kera, miehelle maistui voileipä talon tapaan. Leipäkin on paikan päällä itse leivottua. Hauskana yksityiskohtana astiasto on täydellisen eriparia... :D

Pöydällä olevassa pullossa ei ole kaljaa vaan makeaa mallasmaista virvoitusjuomaa, elkää vaan vahingossa ostako kaljana! Islannissa alkoholia saa vain paikallisesta pitkäripaisesta, jonka nimi on Vinbúðin. Ja kuskille ei sitä yhtäkään olutta, neuvo 8: Islannissa on nollatoleranssi yhdistelmälle alkoholi + ajaminen. Eli jos otat kaljankaan et aja.

Vaikeusasteita voi lisätä tarpeen mukaan. Snæfellsnesissä voi esim. patikoida vuoren yli (huipulla on yöpymismaja) tai kiivetä tätä halkeamaa myöten erään toisen vuoren huipulle! Paikan nimi on Rauðfeldsgjá.

Varpaat saattavat kastua ylösmenomatkalla, sieltä nimittäin tulee alas pieni mutta kylmä ja vuolas joki.

Illanviettoa teltassa, tässä tulossa upouusi villis.

Leirintäalueilla on usein tarjolla vessat, pesupisteitä, sähköä ja suihkut, onpa joissakin pyykinpesumahdollisuudetkin. Koska kuuma vesi on Islannissa halpaa kuin saippua on todennäköistä että jos suihkut on niin niistä saa päättymättömän määrän lämmintä vettä! Pienistä kaupungeista löytyy usein myös uimahalleja, joissa allasvesi on miltei uuvuttavan lämmintä. Toisinaan turistit valittavat hallien tiukkoja hygieniavaatimuksia ja niiden pesupakkosääntöä, varsinkin sitä että ensin on käytävä aivan nakuna suihkussa ennen kuin saa laittaa uikkarin päälle ja mennä altaisiin, mutta suomalaiselle ei aiheutune tästä suurempia sydämentykytyksiä.

Snorrin koura, kaksi kaljaa ja nopeasti improvisoitu tapa saada tölkit pysymään pystyssä, maa kun leirintäalueillakin tuppaa olemaan aika kuoppaista.

Eli seuraavan kerran kun käy mielessä vierailla Islannissa muttei ihan ole ideaa siitä miten siellä olisi parasta toimia niin suosittelen lämpimästi automatkailua yötelttailuin! Sellainen pieni loppukaneetti, että kesä on tähän ainoa sovelias vuodenaika. Islannissa on muutoin liian kylmää ja märkää, eivätkä leirintäalueet ole edes auki ennen touko/kesäkuuta.

Nähtäisiinkö jo ensi kesänä? :)

Saisiko olla islantilaista arkkitehtuuria?

Yksi asia joka Reykjavíkissa vierailevalle tulee hyvin nopeasti selväksi on, että islantilaisten tapa suunnitella taloja on... luova. Paljon ei myöskään kysellä ympäristöltä että ei kai hyvät naapurit nyt suutu jos maalaan tämän neonvihreäksi (sellaisia taloja muuten löytyy nykyään kaksi aivan ydinkeskustasta) tai että haittaako jos suurennan tämän ikkunan seinän kokoiseksi. Suunnitelma tai tavoite lyödään vain siekailematta lukkoon ja kääritään hihat.

Eikö oikein tee mieli päättää minkämallinen talosta tulee? Kyllä se muoto itse itsensä paikalle hoitaa, töihin vaan! Ikkunoiden eriparisuudesta ei tarvinne edes aloittaa keskustelua koska mitä jos vaikka haluankin tähän huoneeseen tällaisen hieman suuremman ja tuohon toiseen kapean mutta ruudukkaamman.

Lisää tilaa tarvitaan? Uusi kerros taloon ja ongelma on poissa. Linnoista haaveileville vain taivas ja keskustaan rakentamisen korkeusrajat (sellaiset sentään taitaa olla) ovat vastassa!

Tämän talon kohdalla mieli mykistyy niin täysin etten arvaa sanoa mitään. Kuva on jokusen vuoden vanha, tuohon häkin kohdalle on noussut kaunis kivetty aukio ja taitaa siinä joku uusi pytinkikin olla...

Ihan hyvin tää toinen ikkuna tähän vielä mahtuu!

Tulivuorielämää.

Kuva: Bjarki Sigursveinsson. Eyjafjallajökull.

Millaista on elää saarella, joka tytisee jatkuvasti ja jolla tulivuorenpurkaukset ovat tavanomaisia? No aika jännäähän se suomalaiselle on, minusta kun jo pelkät vuoret sinälläänkin ovat jänniä niin sitä jännän määrää mikä siitä seuraa kun niistä alkaa tulla tulta.... jännää.

Mies seuraa vouhotustani hieman hämmentyneenä, mutta ei se mitään. Jos minä hermoilen täällä niin ulkomailla ollaankin jo kakkahalvauksen rajoilla, koska Eyjafjallajökullin purkaus on kaikilla vielä tuoreena muistissa. Tällä kertaa tiesin Iltapulujen tarttuneen aiheeseen kun e-mailiin ja puhelimeen alkoi tulla huolestuneita viestejä: kai olet turvassa? Evakuoidaanko teidät?

Omia ottamiani kuvia parin vuoden takaisesta Grímsvatnin purkauksesta. Tuhkapilvi leviämässä Hveragerð-nimisen kaupungin ylle.

No ei onneksi tarvitse. Islanti on loppujen lopuksi aika suuri saareksi ja se kaikkein tulivuorisin alue sijaitsee keskellä ei-niin-mitään. Jos posahtava vuori ei sijaitse jään alla ainoa seuraus siitä meille on hienot uutiskuvat ja ulkomaisten lentoyhtiöiden hilpeä ylireagointi aiheeseen, jos taas on tullakseen tuhkaa niin käy seuraavasti:

- Lampaat ja hevoset ym. elikot on tuotava suojaan, koska tuhka on myrkyllistä jos sitä syö.
- Teitä suljetaan jos on oletettavissa että jäätikön alta hulahtaa jökullhlaup eli jäätikkötulva (niiden kanssa ei ole pelleilemistä, mutta nekin tapahtuvat yleensä asumattomilla alueilla).
- Reykjavíkiläiset toivovat ettei tuuli puhaltaisi pilveä tänne. Puhaltaa kuitenkin.
- Autoja ja rakennuksia pestään kiivaasti mutta autoja varsinkin. Tuhka on usein hapanta joten se ruostuttaa alta aikayksikön, ja tietysti se on myös teräväsärmäistä eli ei kannata hangata sitä tuulilasia. Vettä kuluu roimasti mutta sitä onneksi riittää.

Vík-niminen kaupunki samaisen purkauksen tuhkapilvessä.

Toisinaan purkauksia pääsee jopa katsomaan läheltä, vaikka nykyään se onkin harvinaisempaa. Eräs paikallinen blogisti muisteli kaiholla kultaista 70-lukua jolloin mitään bännejä millekään vaara-alueelle ei ollut vaan ihan vapaasti sai käydä itsensä tappamassa jos siltä tuntui. Hänen ystävänsä Lúdvík kuulemma huvitti kavereitaan hipsimällä Heklan kuuman laavan yli pelkät tohvelit jaloissa ja bikinin alaosa päällä.

Pestävä se on hemmetti.

Tämänhetkinen tulivuori ei kuitenkaan ole sellainen bikinihiippailtava Hekla, vaan sijaitsee jäätikkötulvatasangolla. Uhkana on myös edelleen Bárðarbunga, jos se purkautuu jään alla niin sitten saadaan varmasti sitä tuhkaa ja tulvia. Tiet alueelle ovat poikki jo toista viikkoa eikä sinne ole mitään asiaa ilman poliisin lupaa, varsinkaan turisteilla. Míla tuottaa kuitenkin uteliaille nähtävää suorana lähetyksenä jos purkauksen tahtoo nähdä.

Yhden päivän tuhkat.

Tulivuoriterveisin!

Ensimmäinen luku ja toinen päivä syksyä.

Hei vain! Olen Aino ja asun Breiðholt -nimisessä pienessä lähiössä Reykjavíkin laitamilla, helpommin sanoen Islannissa. Tänne minut vei Helsingin edustalle viisi vuotta sitten tehty viikinkien ryöstö- ja tuhoamisretki, joka siellä kotipuolessa varmaan muistetaankin. Olin tullut Kauppatorille myymään kotipolttoista tervaa, mitä tällainen tavan tallukka muuten pääkaupungissa tekisikään, ja satuin onnekseni juuri sopivaan aikaan laitureille; nimittäin huomasin joukossa varsin komean könsikkään ja pikapikaa venetervasin itseni herran etumukseen. Hyvää oli terva laadultaan, lujasti piti!

Nelisen vuotta Islanninasumista tuli juuri täyteen ja BA-paperit paikallisesta yliopistosta islanninkielestä (jota en muuten vieläkään puhu oikein - kompensoin tätä puhumalla sen sijaan paljon ja mahdollisimman nopeasti), ja koska elämässä nyt aivan selvästi alkaa uusi kausi ajattelin kruunata sen kuinkas muuten kuin kirjoittamalla siitä.

On tähän toinenkin syy joskaan ei ihan yhtä runollinen ja sievä. Olen nimittäin alkanut unohtamaan suomenkieltä, hitaasti mutta varmasti. Joka kerta kun käyn kotona huomaan reagoivani hitaammin, joku ihan tavallinen sana ei tule mieleen ja siinä sitten istun kuin tatti muita kuunnellen ja hyvän vitsin paikka menee ohi, ja voi stttana se ottaa päähän ja isosti. Kirjoittamalla olisi siis myös tarkoitus myös pitää oman kotimaisen taitoja edes jonkinsortin sujuvana koska vaikka islanninkielen taitoni ovatkin nolouden äärillä niin on huomattavasti pahempi juttu jos äidinkieli vajoaa samalle tasolle. Eli täten avaan Vuonovaimoke-blogin kiitosta tyytyväisenä ilmoittaa hän!

(Sitäpaitsi äiti käski aloittaa tällaisen blogin.)